Odotus. Se on pahinta. Aika ei ole ystävä. Aika pitkittää minuuttejaan. Ehkä se kostaa mulle. Kaikesta siitä ajasta kun oon tehny väärin.
Aika matelee niin tolkuttoman hitaasti. Odotus ei tunnu loppuvan. Tunti ei vaihdu toiseen. Joskus tuntuu myös et aika pysähtyy. Vastakohtana tälle on et aika vaan häviää. Kuten sanottu, aika ei ole ystävä. Ja odotus on pahinta.
Kun sulla on paha olla, aika nakkelee sua seinille. Helpotusta ei näy. Ei valoa tunnelin päässä. Vaikka kuinka odotat. Tai koitat tappaa aikaa. On vaan paha olo ja aika. Not good.
Toisaalta aika on arvokasta. Sä et saa sitä ikinä takasin. Silti sä toivot et kumpa tää hetki ois ohi. Tai jossain sisimmissään kait sitä toivois et tämä hetki ois hyvä, ja kestäs ikuisuuden.
Toivois ajan olevan ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti