Heräsin taas tähän paniikkiin. Sydän hakkaa ja ajatukset meinaa karata käsistä. Mut mä hengittelen syvään, kyl tää tästä. Aina se jossain vaihees helpottaa vaik ei se sillä sillä hetkellä siltä tunnu.
Tähän aikaan ei kyl muutenkaan voi olla kovin järkevät mietteet. Liikaa ajatuksia päässä. Rintaa puristaa. Istun tämmösessä sikiöasennossa. Mietin elämää ja kuolemaa. Kaikkee raskasta.
Mä en anna ahdistuksen nyt voittaa. Mun on PAKKO nukkua. Ees tänä yönä. Mutta mua pelottaa. Mutta koitan halata itseäni ja sanoa et: EI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ. Nyt nukkumaan takas.
Yön pimeiden tuntien runo:
Kaiken synkän näen näissä vesissä,
Kaiken sen surun omistan,
Ilo jossain mutta missä,
Sielläkö jos silmäni ummistan,
Pakoon tätä pahaa maailmaa,
Jossa pieni tyttö vain pelkää,
Jos hymyn huulilleni saan,
Riittääkö voima senkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti