Kipua. Sitä mä pakenen. Mut vaikka kuinka juoksen pakoon nii en pääse. Itseään ei voi paeta. Omaa mieltä ei voi paeta.
Välillä luulee et paikanvaihto auttaa. Ajatus et jossain muualla on parempi olla. Mutta ei ole. Ei vaikka olisit "turvallisten seinien" sisällä.
Mä en osaa asettua mihinkään. Viimeks ihan pienenä mulla oli koti. Paikka jonka tunsin omakseni. Sen jälkeen oon vaan pyöriskelly täs maailmas. Eri laitoksissa. Mul on ollu monta eri kämppääkin, mut ei ne kodilta oo tuntunu. Ehkä koti on siellä mis on hyvä olla. En mä tiedä.
Saavutanko ikinä sitä hyvää oloa, ettei tarvis päivästä toiseen taistella. Jospa mulla joskus olis koti. Paikka johon vois mennä, nakata avaimet pöydälle ja heittäytyä sohvalle. Ja olla vaan. Olla niin et on hyvä olla. Ehkä sekin päivä tulee vielä. Mut sitä ennen on taisteltava. Juostava verenmaku suussa.
Aina pakenen,
Pakoon en pääse,
Liekit kannoillani,
Tuska sisälläni,
Sota mielessäni,
Todellisuus musertaa,
Aika vain ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti