Tänään mä oon onnellinen. Ahdistus saa luvan pysyä poissa. Mul on hyvä fiilis. Ihmisten näkeminen ja "elämässä kiinni oleminen" auttaa kummasti. Liian kauan samojen seinien sisällä oleminen ei oo kellekkään hyväksi. Kosketus ulkomaailmaan. Se on oltava.
Joinain päivinä ei ehkä anna itselleen lupaa olla iloinen. On ajatus, että en saa iloita. En saa olla onnellinen. Kyllä ihminen on tyhmä. Pitäisi nauttia kaikesta pienestäkin. Antaa hymyn tulla kun se on tullakseen. Samoin toinen ääripää, pitää antaa myös itkun tulla.
Mä koitan aika usein peittää mun tunteita. Tajusin sen just. Monenlaisia tunteita. Joitain tunteita ehkä pelkää tai luulee et ne tulee liian voimakkaina. Sitä koittaa vaan pitää yllä tasasta tunnetilaa.
Ja tämä taas on ristiriidassa sen kanssa että mä oon tosi tunteellinen ihminen. Haluun tuntee. Kokea, elää, nauttia. Tuntee jotain suurta. Mä en kestä semmosta tasapaksua paskaa. Mä oon tämmönen elämyshakunen tyyppi. Välillä ois hyvä osata vähä rauhottuakkin.
Kaikkee sitä taas päässä pyöriikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti