Mä heräsin ku säikähdin. Ehkä näin painajaista. Se laukas pelon tunteen, vaikka samaan aikaan tiesin et ei oo mitään pelättävää niin silti pelkäsin. Pelko ehkä laukas paniikin tunteen. En mä tiedä. Mua pelotti, tärisytti ja oli helvetin levoton olo vaikka koitinki pysyy rauhallisena. Mul oli hätä vaikkei ollu mitään pelättävää. Pienen lapsen hätä. Paha olla. Turvaton olo. Ja tunne, et oon ihan yksin..
Pelkää mut ymmärtää et ei tarvi pelätä. Sisäinen ristiriita. Tunteet ja ajatukset on ristiriidassa. Sillon meinaa mennä hermot. Ei jaksas sitä TAAS. Mut mä jaksoin. Mä selvisin.
Nyt peittelen sen pienen lapsen nukkumaan ja sanon sille et ei oo mitään hätää. Ei mitään pelättävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti