Elämää ei sen enempää

Elämää ei sen enempää, mut on vaa yks minkä voi menettää..

Arvostus. Elämää kohtaan. Sitä mä oon miettiny. Sanotaan et elämä on lahja. On se. Pitää osata arvostaa pieniä hyviä asioita, jaksaa niiden avulla. Jos elämä loppus niin kaikki hyvä, vaikka sitten pienikin, loppus myös. Eli elämän täytyy jatkua. Mun täytyy jatkaa sitä.

Välillä ei osaa arvostaa mitään. Ei toisen lohduttavia sanoja. Ei ystäviä jotka kuuntelee. Kaikki keskittyminen on välillä omassa olossa. Sitäkään ei sais miettiä liikaa. Tänään aion arvostaa jokaista pientä hyvää asiaa, jokaista jonkun mulle antamaa hymyä.

Tällä hetkellä mua masentaa, hiukan ahdistaakin. Mut sitäkin voi arvostaa. Vaikka hölmöltä kuulostaakin. Kun sua masentaa joku asia sä joudut miettimään sitä. Pyörittämään sen päässäs miljoona kertaa. Sit sä saat jonkunlaisen rauhan asian kanssa. Sovinto itsensä kanssa. Eli jos sua ei masentas sä et miettis etkä sä pääsis eteenpäin.

Samaan aikaan kun arvostaa asioita on kiitollinen niistä. Sekin on joskus hukassa. Kiitollisuus.

Itsensä arvostaminen on kaikista tärkeintä. Mä en arvosta itseeni tarpeeks. Sen voin myöntää. Mut sitäkin voi opetella.

Arvostus ja kiitollisuus, päivän sanat.