Kello on kaks yöllä. Mä istun yksin tääl pimees huonees. Sängyssä pyörimisen päätin lopettaa. En vaa saa unta tai jos saanki nii herään heti. Valvotaan sitte saatana.
Mua ei pelota, mut mun kroppa pelkää. Se tärisee, sydän hakkaa, kylmä hiki valuu selkää pitkin. Ei täs tilas voi nukkua. Ei enää.
Mä yritän rentouttaa mun kroppaa ja saada ajatuksia muualle. Keskittyä hengitykseen. Ja mikä tärkeintä, saada itseni pysymään tässä hetkessä. Koitan vaa tuntee kehoni.
Kello on kohta kolme. Vaik tuntuu et aika ei kulu tappamallakaan. Minuutit on niiiiiin pitkiä.
Öisin mun positiivisuus on kateissa. Tuntuu vaan et ei jaksa. Taas yks huono yö. Ja sen myötä ehkä huono päivä. Ala tulla jo NUKKUMATTI!!
Niinkuin veri,
Tumma on tämä yö,
Hiljaisuuden meri,
Kello hitaasti lyö,
Varjot seinät maalaavat,
Et uskalla enää nukahtaa,
Möröt sänkysi valtaavat,
Tai ne vievät mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti