Tää aamu on ollu yhtä sumua. En mä tiedä ees oonko yöllä nukkunu. Vai oonko vaan tuijottanu seinää. Must tuntuu et mä leijun, mut ehei, se ei oo hyvä asia. Oon irti itsestäni. Ulkopuolella.
Tuntuu et nää tunnit vaan lipuu ohi. En saa otetta mistään. Elämä lipuu ohi. Mä vaan olen. Vai olenko sittenkään? Aika juoksee. Mut mulle se on hidas. Ja välillä aika katoaa. En muista esim. muutamasta tunnista mitään. Ja silti sillonkaan mitään ei oo tapahtunu. Aika on vaan kulunu.
On vaan jotenki niiin tyhjä olo. Niinku ajatukset ois hidastuksella. Niinku tunteita ei oliskaan. Mihin ne hävis. Ja miksi. Mut silti olo on jollain oudolla tapaa selkee.. ajatukset ei tappele mun päässä. Mut tää tyhjyys on ehkä pahempi.
Tyhjyys. Loputon tyhjyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti