Taas on unohtunu kirjottaa. purkaa niitä tunteita. Tai oon kai mää niitä jotenki purkanu mutten kirjottanu. Mä oon ihan sekasin, yhtä sekamelskaa koko tyttö. Liikaa tai oikeestaan liian isoja on tulossa. Mä muutan kauas "kotoa". Kauas kaikesta mihin oon tottunu. Kauas ihmisistä joihin oon tottunu. Tottunu et ne on siinä. Entä jos ne ei enää ookkaan.
Pääsen onneks sairaalasta, mikä on hyvä juttu. Mut tää muutos pelottaa. PELOTTAA. niin saatanasti. Niin kai muutokset aina. Mut tuntuu et mun sisällä riehuu hurrikaani. Mun tunteet, olotilat ja ajatukset on ihan sekasin. Mä hajoan. En kestä. Vai kestänkö. Päällimmäisenä pelko. Sitten odotus. Jonkin uuden odotus. Jos tästä saiski jotain irti. Aika näyttää. Eli ripaus jotain hyvääkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti