Mä oon vaan itkeny. Niitä itkemättömiä itkuja. Tukahdutettua tuskaa. Se ei pysyny enää sisällä. Mä oon vaa itkeny ja itkeny ja tuntunu et ei se helpota, ei se lopu. 4 päivää siinä meni. Loppujen lopuksi siitä kai oli hyötyä. Saanu jotain ulos. Vaikka liikaa on vielä sisälläkin. Liikaa tuskaa.
Joskus ihminen vaan tulvii yli. Välillä taakkaa on kevennettävä. Jotenki se paha olo aina näkyy. Ja jotenki se aina tulee ulos. Sillon kun on tullakseen.
Kaunis elämä,
palasiksi murtunut,
Kaunis kyynel,
tuskasta syntynyt,
Kaunis kosketus,
mutta jäätynyt,
Kaunis maailma,
vaikkakin sortunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti